Noutajista

Hei taas!

Luulit varmaan että tämä kirjoitus käsittelee koiria. No niin käsitteleekin, lue loppuun asti.

Ensin kuitenkin asiaa pyöräilystä! Kävin jokin aika sitten heittämässä kesän ensimmäisen lenkin munamankelilla.  Sateisten päivien välistä bongasin jo hyvissä ajoin sopivan ajankohdan lenkille ja tein reittisuunnitelman. Kohtuullistin treeniä sen verran, että typistin alunperin yli 100 km mittaista suunnitelmaa vain reilun 80 km rykäisyksi... Ja miten loistava päätös se olikaan.

Tästä alkoi via dolorosa. Kyllä, kuva on google mapsista.

Kaiken etukäteissuunnittelun ja mehustelun ohella unohdin sitten ilmeisesti syödä kunnolla. Heikostihan siinä käy, kun ei tankaa kauramoottoria ennen reissua. Jo parin tunnin jälkeen alkoi tuntua meno erikoisen tahmaiselta ja ajatukset siirtyivät matkaeväisiin, joita en ollut ottanut mukaan. Juomapullossakin oli tietysti pelkkää vettä. Noh, siinä sitä sitten puskettiin loppumatka menemään rasvanpolttoalueella ja tavoitteena olla hoipertelematta ojaan.

Pahimmalla hetkellä saatu kuvaviesti katkaisee aasin selän

Kotiin päästyä tuli sitten laitettua ruokaa nassuun sen verran kuin jaksoi. Erikoisia vilunväristyksiä alkoi ilmetä syönnin jälkeen, piti laittaa ihan pipo päähän.

Lopulta mittariin kertyi 86,5 km. Lopussa luonnollisesti ajoin vielä harhaan.

Tässä vielä erilaisten noutajien erityispiirteitä ja hoito-ohjeita.

- Useamman tunnin juoksuraaston jälkeen tulee tunne, että NYT ALKAA KULKEMAAN!!

• No tuskinpa alkaa, 10 min ja saat alkaa etsimään makuupaikkaa

- Pyöräillessä tie tuntuu kapenevan ja äkillinen vastatuuli

• Tarkista ovatko renkaat tyhjentyneet ja oletko suistunut metsäpolulle. Mikäli ei, niin ala etsiä sopivaa munkkikahvipaikkaa.

-Hiihtämässä pää ei tunne väsymystä, mutta jalat eivät kanna. Myöskin jatkuva ylämäki. 

• Syy on suksissa. Kiroa huonoa voitelua.

-Tässä kirjoituksessa ei käsitellä koiria.

-Juho